KEITETYN SAMMAKON SYNDROOMA -kykenemättömyys reagoida huonoon kohteluun
Kykenemättömyyttä reagoida hienovaraiseen huonoon kohteluun työpaikalla, kotona tai muissa ihmissuhteissa, verrataan usein keitetyn sammakon syndroomaan.
Jos laitat sammakon vesikattilaan ja alat lämmittämään sitä pikkuhiljaa, sopeuttaa sammakko vähitellen ruumiin lämpötilansa veden lämpötilaan. Sitten kun vesi alkaa kiehua, sammakko ei enää kykene sopeuttamaan lämpötilaansa ja yrittää hypätä pois vedestä. On kuitenkin jo liian myöhäistä. Sammakko on käyttänyt kaiken energiansa sopeutuakseen olosuhteisiin eikä sillä enää kriittisellä hetkellä ole voimia jäljellä kyetäkseen hyppäämään pois ja pelastaakseen itsensä. Jos sammakko pudotettaisiin suoraan liian kuumaan veteen, se hyppäisi samantein pois. Mutta kun vesi lämpenee vähitellen, ei se ymmärrä hypätä pois ajoissa.
Mikä tappoi sammakon? Oliko se liian kuuma vesi vai sammakon kyvyttömyys päättää, milloin pitää hypätä pois?
Miten itse ymmärtäisimme hypätä tai lähteä ajoissa pois tilanteista, jotka ”alkavat käydä liian kuumiksi”. Tilanteista joissa oirehdimme emmekä voi hyvin, on useammin paha olo tai paha mieli kuin hyvä? Ihminen tottuu, turtuu ja sopeutuu yllättävänkin vaikeisiin ja haasteellisiin olosuhteisiin niin kotona tai työpaikalla, kuten sammakko kuumenevaan veteen. Vaikka yllättäen tuleviin tai satunnaisiin epäoikeudenmukaisuuksiin, vääryyksiin tai kaltoin kohteluun pystymme reagoimaan ponnekkaastikin.
Keitetään hiljaisella tulella
Kun kohtaamme pikkuhiljaa etenevää manipulointia, itsekkyyttä, toisen huomiotta jättämistä, kylmyyttä, mitätöintiä, alistamista… sopeudumme tilanteisiin. Luulemme, että tämä on varmaan ok, että näin voi toimia, minä vain reagoin liian voimakkaasti, vika olikin minussa, ehkä tässä oli vain joku väärinkäsitys, ehkä asia vielä korjaantuu…? Vaikka tilanteet mietityttävät ja kuluttavat voimavarojamme yritämme toistuvasti sulatella, sopeutua, sietää, vastustaa ja ihmetellä kunnes uuvumme ja lopulta olemme voimattomia tekemään tarvittavia muutoksia pelastaakseen itseämme.
Mistä voi tietää ja tunnistaa ettei näin pitäisi olla?
Ei ole läheskään aina helppoa erottaa, mikä on normaalia ja kuuluu asiaan, mikä on tervettä ja mikä ei? Varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen työpaikka tai ensimmäinen parisuhde. Mistä voi tietää ja tunnistaa ettei näin pitäisi olla? Ettei tällaista tarvitse sietää, tämä ei kuulu työpaikalle tai parisuhteeseen esim. milloin työpaikan toimintakulttuuri on vääristynyt, ja huomata, että avoimuus ja luottamus ovat kävelleet ajat sitten ulos sekä työyhteisön jäsenten arvostaminen ja kunnioittaminen hävinneet sammalla oven avauksella.
Miten osaisimme huolehtia itsestämme ja hypätä/lähteä ajoissa pois, huomata ettei tällainen työ-, pari- tai ystävyyssuhde ole terve, eikä hyväksi minulle. Toiset, ystävät tai lähipiiri ovat sen jo ehkä huomanneet paljon ennen sinua, työyhteisön ulkopuoliset nähneet tai uusi tulokas aistinut piankin, ettei työyhteisön toimintatapa ole terve ja rakentava, mutta mikä saa meidät silti jäämään paikoilleen ja kieltäytymään varoituksista huolimatta tunnustamaan itsellemme, että vesi alkaa polttamaan? Me siedämme ja kestämme erilaisia asioita eikä toiseen parisuhteeseen tai toiseen työpaikkaan voi aina verrata, mikä on normaalia ja mikä ei? Mutta itsestään voi aina lähteä. Itseään voi ja täytyykin kuunnella.
Tee myös itsellesi oikeita asioita
On hyvä kysyä itseltään, oletko enimmäkseen tyytyväinen, elätkö elämää, jota haluaisit, voitko tehdä asioita, joista nautit ja pidät, onko sinulla pääasiallisesti rauhallinen ja hyvä olo, pystytkö nukkumaan, hoitamaan sinulle tärkeitä ihmissuhteita, tavoitteletko asioita, joita itse haluat, elätkö omaa vai toisen elämää? Tai yksinkertaisemmin, voitko töissä keskittyä enimmäkseen työhösi vai meneekö iso osa ajasta pahanmielen tai -olon miettimiseen ja korjaamiseen? Entä kotona tai ystävien kanssa, nautitko yhdessä olosta, tuottaako se sinulle enemmän hyvää kuin pahaa mieltä? Koetko olevasi arvostettu ja onko suhde vastavuoroinen, tuleeko myös sinun ajatukset ja asiat kuulluksi, toteutuuko välillä sinunkin toiveet?
Jos epäilet tai tunnet, ettei suhde, oli se sitten työ-, pari- tai ystävyyssuhde, toimi ja tuota niitä asioita, joita siltä haluat tai joita siihen oletetaan kuuluvan, muutoksia voi tehdä aina, – edes pieniä ja vähitellen. Mutta se vaatii rohkeutta hypätä/lähteä/tehdä muutos, kun on vielä voimavaroja.
Tee muutos, hyppää pois kun sinulla on vielä voimia siihen
Muutosta voi saada jo sillä, että muuttaa hieman omaa käytöstään tai asennettaan, jolloin toinenkaan ei voi enää reagoida samalla tavalla kuin aiemmin. Välttämättä ympärilläsi olevat ihmiset eivät pidä siitä, ettet nyt mukaudu heidän toiveisiin. Mutta siinä onkin sinun kasvun paikkasi, opetella sietämään sitä, ettet voi olla aina toiselle mieliksi ja joudut tuottamaan toisille välillä pettymyksen.
Haluan rohkaista sinua kokeilemaan, muuttamaan tilanteesi, ettei käy kuin sammakon. On huolehdittava myös omista tarpeistaan ja arvostettava myös itseään, eikä se toteudu jos jatkuvasti mukaudumme toisten toiveisiin ja tahtoon jättäen omat huomioimatta, se on alistumista, ei tasapainoista ihmissuhdetta.
Toiselle pettymyksen tuottaminen pelottaa
Toiselle pettymyksen tuottaminen pelottaa. Pelottaa toisen viha, suuttumus, paha mieli, ehkä jopa hylätyksi tuleminen ja yksin jääminen. Omien pelkojen kohtaaminen ei ole helppoa. Sitä voi kuitenkin alkaa harjoitella vähitellen, tilanne kerrallaan. On osa aikuisuutta, että kestämme pettymyksiä puolin ja toisin. Pidämme välillä puolemme ja kestämme sen, että toinen voi pahastua ja yhtälailla toisen on myös kestettävä se, etteivät asiat aina suju kuten itse tahtoisi. Ihmissuhteissa on myös opittava tekemään kompromisseja, tehdään tämä minun tavallani ja ensi kerralla sinun tavallasi.
Jos tilanteesi arveluttaa, on hyvä arvioida sitä tulevaisuuden kautta. Mieti, miltä tilanne näyttää esim. parin vuoden päästä? Uskotko, että vesi jäähtyy ja tilanne paranee vai paheneeko se? Jos luulet etteivät asiat korjaannu itsestään, on hyvä pohtia muutoksen mahdollisuuksia, miten paljon mielenrauhaa ja hyvinvointia muutos voi sinulle pidemmän päälle avata?
Mieti, mitä oikeasti pelkäät, jos jäät sammakon lailla kuumenevaan veteen? Sillä kenelläkään ei ole oikeutta “kuumentaa ” meitä liikaa. Kaikilla on myös oikeus hypätä ajoissa pois, kenenkään ei tarvitse jäädä kynnysmatoksi tai sietää epäoikeudenmukaista tai kaltoin kohtelua, mutta päätöstä ei voi muut puolestasi tehdä, se on sinun itse tehtävä.
Jokainen on arvokas – myös itselleen.
